Tästä se nyt sitten alkaa, todennäköisesti työmäärältään suurin remontti rakkaassa rintamamiestalossamme; kellariremppa. Tarkoitus on laittaa kaikki uusiksi; sauna- ja pesutila uusiksi, eristää koko kellari asuinkäyttöön, lattialämmitys ym. Kellarissa on saunan lisäksi yksi iso tila (4 x 4 m), josta teemme takkahuoneen isoine löhösohvineen, yksi pienempi huonetila, josta tulee varasto-/työhuone sekä epämääräinen tila portaiden vieressä, jonne tulee baari.

Ensimmäinen mietittävä seikka on tietysti kellarin kosteuseristäminen. Talomme on rakennettu rinteeseen ja alapuolisen seinän ja sivuseinien eristäminen ulkopuolelta sujunee ongelmitta, mutta päänvaivaa tuo kokonaan maan alla oleva seinä. Ulkopuolelta seinän vierestä ei pääse kaivamaan, sillä päälle on rakennettu kuisti pesutiloineen. Sadevedet täytyy pyrkiä ohjaamaan talon ohi ränneillä ja salaojilla. Tämän seinän kosteuseristys selvinnee myöhemmin.

Kellarissa on tällä hetkellä huonekorkeutta n. 205 cm, joka saa riittää jatkossakin. Lattiasta täytyy piikata betoni pois ja kaivaa ainakin 20 cm, jotta saadaan tarvittavat eristeet ja uusi betoni lattialämmityksineen tilalle. Muutamaan kohtaan kaivetaan myös syvemmät ojat salaojille. Jotta voimme alkaa kaivaustyöt, piti ensin selvittää kuinka syvälle maan alle perustukset menevät.

Yllätykseksemme perustukset ja rivinteeraus päättyvät suurin piirtein samaan tasoon tämänhetkisen lattian kanssa. Täytyykö todella lähteä valamaan lisää perustuksia koko talon matkalta?? Appiukko onneksi tunsi yhden talomme rakentajista (tänä päivänä siis n. 85-vuotias), joka tulikin mielellään selventämään meille sen aikaista rakennustapaa. Noin 60 vuotta sitten, kun meidänkin talomme on rakennettu, betoni oli kortilla, joten perustusten alle kaivettiin oja, joka täytettiin kivillä. Tämä tieto helpotti sen verran, että päätimme valaa betonia lisää vain rivinteerauksen alle, jotta pääsemme kaivamaan lattiaa. Iso homma sekin...

Rakentajamies tiesi kertoa myös mielenkiintoista historiaa talostamme. Talomme rakennuksessa käytetyt tiilet ja hirret ovat peräisin kylällä aikanaan sijainneesta (tänä päivänä kotiseutuhistoriakirjoissa mainitusta) seurantalosta / kylätalosta. Tuo talo paloi ja palamattomasta osasta siis rakennettiin ainakin meidän talo. Talomme tiilissä ja hirsissä onkin selvästi nähtävissä hiiltyneitä kohtia. Toinen mielenkiintoinen historiatieto oli, että talomme rakennuksen aikanaan aloittaneen miehen vaimo kuoli perustusten ja hirsirungon valmistuttua ja tässä vaiheessa mieheni isoisä osti keskeneräisen talon ja rakensi sen loppuun. Olemme siis mieheni kanssa talon toiset tai kolmannet omistajat, riippuu miten laskee :)